Pilvijalit

Pilvi on ilmakehän alimmissa kerroksissa ilmavirtausten kannattamana leijuvaa aerosolia, joka koostuu jääkiteistä tai vesipisaroista. Kun pisarat ja kiteet kasvavat riittävän painaviksi, ne putoavat alas sateena.

Pilvien kaksi perustyyppiä ovat kumpupilvet ja kerrospilvet. Pilvet jaetaan myös niiden alareunan korkeuden mukaan yläpilviin, keskipilviin ja alapilviin. Pilviä esiintyy troposfäärissä maan pinnalta aina 18 kilometriin asti, ja joitain pilvityyppejä sitä ylempänäkin. Sumu on pilvi, joka ulottuu maan pinnalle asti.

Pilvet syntyvät kun kosteaa ilmaa nousee ylöspäin ja tiivistyy viilentyessään hyvin pieniksi pisaroiksi tai jääkiteiksi tiivistymisydinten ympärille.

Pilvet jäähdyttävät maapalloa heijastamalla Auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Toisaalta niillä on talvisin myös lämmittävä vaikutus niiden estäessä lämmön karkaamista maapallon pinnalta.

Kumpupilvi – Cumulus (Cu)

__________

Kumpupilvi (Cumulus, Cu) on kumpumainen alapilvi. Kaikkein pienimmät kumpupilvet ovat valkeita hattaroita, suuret tummia möykkyjä. Alkuvaiheessaan pienet kumpupilvet ovat kauniin ilman pilviä, mutta ne voivat kasvaa ja kehittyä kuuro- ja ukkospilviksi asti.
Kumpupilvet ovat yleensä erillään toisistaan. Korkealla olevien kumpupilvien alapinta on tasainen ja yläpuoli kukkakaalimaisen kumpuileva. Kuivalla ja lämpimällä ilmalla kumpupilvet voivat nousta lähes kolmen kilometrin korkeuteen. Kosteassa tropiikissa niiden alapinta voi olla vain noin 500 metrin korkeudessa.

Kumpupilviä muodostuu yleisimmin aamuisin ja aamupäivisin, kun Auringon lämmittämä ilma alkaa kohota. Kumpupilviä syntyy tiheään muutaman sadan metrin korkeudella pieninä kokkareisina hattaroina. Kumpupilvet kasvavat, muuttuvat ja hajoavat nopeasti.

Kumpupilvet ovat kesällä aluksi matalia kauniin ilman pilviä (Cumulus humilis). Kun kumpupilvi pullistuu korkeammaksi, siitä tulee keskikokoinen kumpupilvi (Cumulus mediocris), joka kuivan korkeapaineen aikana haihtuu illan kuluessa. Kosteammalla ilmalla kumpupilvi jatkaa kasvuaan, ja siitä voi alkaa tulla sadetta myös kesäaikaan. Se voi muuttua ensin korkeaksi pullistuneeksi (Cumulus congestus) tai vallinharjamaiseksi kumpupilveksi (Cumulus castellanus), ja lopulta kuuropilveksi ja ukkospilveksi.

Palleropilvi – Cirrocumulus Cc

__________

Palleropilvi (Cirrocumulus, Cc) on kumpumaisista palleroista koostuva, valkoinen tai läpikuultava yläpilvi. Sen pallerot ovat syntyneet siksi, koska sen kehittyessä ilma on melko epävakaa. Se voi muodostua myös muiden yläpilvien kuten harso- tai untuvapilvien paksuuntuessa tai hajoavan hahtuvapilven noustessa alempaa korkeammalle. Palleropilviä ilmaantuu usein lämpimän rintaman tulon myötä, jolloin ilman kosteus on lisääntynyt korkealla. Palleropilvien ilmaantuminen ei kuitenkaan yleensä aiheuta säässä muutoksia.

Palleropilven alareuna on yli viidessä kilometrissä. Palleropilviä voi esiintyä erillisinä pieninä kokonaisuuksina tai laaja-alaisena lauttana, joka kattaa taivaasta alle puolet. Niissä voi olla aaltoja ja tasaisia alueita sekä kennomaisia tai vallinharjamaisia rakenteita, ja niiden osat ovat usein tasaisen kokoisia. Yksittäiset pallerot ovat suunnilleen ojennetun käden pikkurillin levyisiä. Palleropilvissä ei ole varjoja.

Untuvapilvi – Cirrus Ci

__________

Untuvapilvi (Cirrus, Ci) on kuitumainen yläpilvi. Untuvapilvi muodostuu jääkiteistä. Se saa kuitumaisen muotonsa suihkuvirtausten vaikutuksesta, joka estää tasaisen pilven syntymisen. Untuvapilvet voivat olla lyhytikäisiä laikkuja tai pitkäikäisiä, koko taivaankannen ylittäviä säteittäisiä juovia. Untuvapilvissä voi olla sadejuovia. Ne eivät sada maahan saakka, mutta ne kiihdyttävät sateen muodostumista alemmissa pilvissä. Untuvapilvi kasvaa koko ajan yläosastaan ja haihtuu alaosastaan.

Untuvapilviä syntyy lämpimän rintaman ilman hitaasti kohotessa tai hiipuneen ukkospilven alasimesta. Myös lentokoneiden synnyttämät tiivistymisjuovat yhdistyvät untuvapilviin. Untuvapilvi on kauniin ilman pilvi, mutta etenkin jalaspilvet (Cirrus uncinus) ennakoivat sadetta vuorokauden sisällä.
Pilven nimi cirrus on latinaa ja tarkoittaa hiuskiehkuraa. Nimi johtuu pilven hiuskiehkuramaisesta ulkonäöstä silloin, kun siitä putoavat jäiset sadejuovat yhdessä emopilven kanssa joutuvat kovien tuulten armoille.

cumulonimbus

Kuuropilvi – Cumulonimbus

__________

Kuuropilvi eli ukkospilvi (Cumulonimbus) on erittäin korkea, monesti tornimainen ja jopa yli 20 kilometrin korkeuteen ulottuva kumpupilvi. Ukkospilvet ovat Suomessa tyypillisesti 10 kilometrin luokkaa, kun taas tropiikissa pilvi voi yltää jopa 22 kilometriin. Suomessakin on kuitenkin havaittu jopa 16 km korkeuteen yltäviä kuuropilviä.
Kuuropilvi sataa kuuroittaista rankkasadetta, rakeita ja monesti, joskaan ei aina, ukkostaa.
Kuuropilvi syntyy, kun kohoavan kumpupilven vesipisarat alkavat jäätyä.
Sadekuurot ja ukkonen liittyvät aina epävakaaseen ilmakehään. Ukkonen vaatii suurempaa ilmakehän epävakaisuutta kuin pelkkä sadekuuro. Suomessa ilmakehä on epävakaisin heinäkuussa, joka on lämpimin kuukausi. Tällöin muodostuu monesti niin sanottuja iltapäiväkuuroja, joissa voi olla ukkosta mukana.

Kuuropilvi näyttää kauempaa katsoen hohtavan valkealta auringon paisteessa, ja pilven yläosassa näkyy monesti kuituista alasimenmuotoista rakennetta. Kun pilvi tulee lähelle, sen varjoisa alaosa näyttää tummanharmaalta. Kuuropilvi on hyvin paksu ja pimentää takanaan olevan auringon valon.

lenticularis

Mantelipilvi – Lenticularis

__________

Mantelipilvi (lenticularis) on usein pyöreä, lautasmainen pilvi. Pilvessä voi olla useita kerroksia, joiden leveys vaihtelee. Tällöin pilvi muistuttaa lautaspinoa, jossa on eri levyisiä lautasia. Pilvi on joskus pitkulainen niin että se muistuttaa surffauslautaa tai lentokoneen siipeä. Mantelimainen pilvi on kansainvälisessä pilviluokittelussa lähinnä kumpukerrospilvien (Sc), hahtuvapilvien (Ac) tai palleropilvien (Cs) eräs ulkomuoto. Pilven latinalainen nimi lenticularis on johdettu sanasta lenticula, joka on linssiä tarkoittavan lens-sanan diminutiivimuoto.

Mantelipilvi muodostuu yleensä vuorten ja vuorijonojen läheisyyteen kohtalaisen tai kovan tuulen puhaltaessa kohtisuoraan vuorijonoa kohti ja ilmamassan pysyessä stabiilina (konvektio ei saa käynnistyä). Ilmakerrokseen syntyy aaltoliikettä. Tuulen puhaltaessa vuoren rinnettä vasten ilma lähtee nousuliikkeeseen ja saavuttaa kastepistelämpötilan, jolloin muodostuu mantelipilven etureuna. Vuoren takana ilma lähtee laskuliikkeeseen ja lämpiää kastepisteen yläpuolelle, jolloin muodostuu pilven takareuna. Ilman aaltomainen liike tekee mantelipilven tunnusomaisen muodon.

Mantelipilvi on usein indikaattori vuoristoaallosta, joka saattaa aiheuttaa vaaran ilma-aluksille.

Vyörypilvi

Vyörypilvi – Cumulonimbus arcus

__________

Vyörypilvi (lat. arcus) on ukkospilven etuosassa oleva puuskarintaman yllä oleva pilvi, joka syntyy ukkospilvestä roikkuvasta kielekkeestä tai alaspäin ulottuvasta kohoumasta. Kehittyessään pilvi liikkuu puuskarintaman mukana kauemmaksi itse ukkospilvestä. Puuskarintamaan liittyvä pyörre voi saada pilvenkin kiertymään kääretortun lailla rullalle; tyypillisesti vähintään sen etureuna on pyöreämuotoinen makkara. Vyörypilvi liikkuu eri suuntaan kuin muut samaan aikaan taivaalla olevat pilvet, ja se näyttää makkaramaisen muotonsa takia epäluonnolliselta, kuin vaakasuorassa hitaasti lipuvalta tornadolta.

Joskus vyörypilvistä erotetaan omaksi alalajikseen rullapilvi, joka liikkuu selvästi irrallaan sen synnyttäneestä ukkospilvestä, ja kielekepilvi joka on käytännössä vielä kiinni ukkospilven alareunassa. Supersoluihin tai muihin erittäin voimakkaisiin ukkosjärjestelmiin voi liittyä myös seinäpilvi, joka sijaitsee pilven sisään menevän nousuvirtauksen lähellä.

stratocumulus

Kumpukerrospilvi – Stratocumulus Sc

__________

Kumpukerrospilvi (Stratocumulus, Sc) on joka puolella maailmaa hyvin yleinen pilvityyppi. Kumpukerrospilvi koostuu hattaroista ja rakenteeltaan se on usein kerrosmainen.
Kumpukerrospilviä on yleensä alle 2,4 kilometrin korkeudessa, tavanomaisesti niitä esiintyy 500-2000 metrin korkeudessa.
Vaikka kumpukerrospilvi on joskus tumma ja uhkaavan näköinen, se sataa harvoin ja silloinkin vain jonkin verran vettä tai lunta. Kumpukerrospilvi voi myös paksuuntua sumupilveksi.
Stratocumuluspilvi on pehmeistä pilvilaikuista tai litteistä hattaramaisista jonoista, ”rullista” tai ”makkaroista” koostuva matto. Tavallisemmin pilvi on laikkuina tai ”aaltoina”, joiden keskiosat ovat harmaita, reunat vaaleampia. Merien yllä joukko stratocumuluksia järjestyy toisinaan satelliittikuvista selvästi havaittaviin suuriin muotoihin. Pilvien alaosa voi olla tasainen, mutta yläosa on tavanomaisesti epätasainen. Stratocumulus muistuttaa toisinaan litteää, vieri vieressä harmaana pilvikerroksena olevia kumpupilviä.

Kumpukerrospilven väri voi olla valkoisen ja tummanharmaan väliltä. Tummat osat ovat mosaiikkimaisia tai kumpuilevia.

polairestratosfeer clouds

Helmiäispilvi – Polar stratospheric clouds

__________

Helmiäispilvi eli polaaristratosfääripilvi (PSC Polar Stratospheric Cloud) on hohtava pilvi, jota esiintyy 15–30 kilometrin korkeudessa stratosfäärissä. Helmiäispilvet ovat väriltään pastellimaisia, joskus hiukan sinertäviä. Tavallisimmin ne ovat vaalean hohtoisia kuin helmet. Helmiäispilvet koostuvat rikkihaposta, typpihaposta ja jääkiteistä.

Runsaimmin helmiäispilviä näkyy pohjoisella pallonpuoliskolla Islannissa, Skandinaviassa ja Skotlannissa tammi–helmikuussa, mutta niitä voi näkyä joskus myös maaliskuussa ja marras–joulukuussa. Niitä nähdään Suomessa talvikuukausina ja eniten Länsi-Lapissa muutaman kerran vuodessa. Etelä-Suomessa helmiäispilvet ovat varsin harvinaisia. Pilvet ovat parhaiten nähtävissä heti auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen auringonnousua. Joskus ne ovat niin kirkkaita, että näkyvät päiväsaikaan.

Helmiäispilvet syntyvät, kun alemman ilmakehän syvä matalapaine törmää vuoristoon kuten Skandeihin. Stratosfäärissä on noin 60 leveysasteen pohjoispuolella kuiva napapyörre 10–80 kilometrin korkeudessa, missä on jopa 100 m/s virtaavia tuulia ja jopa −80 °C:n talvilämpötiloja. Vuoristot kohdatessaan läntiseen ilmavirtaukseen syntyy vuoristoaaltoja, jotka nostavat alemman ilmakehän kosteuden kylmään stratosfääriin. Siellä se härmistyy jääkiteiksi, jotka muodostavat helmiäispilviä.

Helmiäispilvet aiheuttavat otsonikatoa. Niissä klooriyhdisteet muuttuvat sellaisiksi, että otsonia tuhoutuu.